Легко ли быть королём?
Asja Kravchenko
Onko helppoa olla kuningas
(Kirjasta «Minä olen kuningas ja sinä olet kuningas»)
- Nyt riitti! – huusi kungas yhtenä aamuna. – Ongelmia, kysymyksiä. Ja minun pitää ratkoa ne. Ja samalla pitää miettiä, millaisia jälkiä jättää historiaan. Jos joku haluaa ohjata valtakuntaa, niin siitä vain!
Jono halukkaita muodostui hetkessä , se kulki kuninkaan linnasta kylän portille.
Ministeri, joka ei ehtinyt tulla jonoon, katseli nyt hajamielisesti kuningasta.
- Ajetaanko pois?
- Ei tarvitse! Annetaan kaikkien kokeilla valtaa!
- Kaikille kaksi minuuttia! – tiedoitti ministeri.
Jono alkoi kohista.
- Ensimmäinen, ole hyvä!
Kun ensimmäinen tulokas istahti valtaistuimelle, hänelle alkoi sadella kysymyksiä: rajat,naapurit, kylät.
- Mitä me teemme?
- Kuka? Missä?
- Päättäkää nopeasti.
- Ööööh…
- Sinun aikasi on loppunut! Seuraava!
- En ole vielä jättänyt jälkeä historiassa.
- Oma ongelmanne! Pitää olla nopea!
Kuninkaalliset pitivät yllä kuria.
- Jonoon, jonoon!
Jotkut ehtivät vain istua valtaistuimella.
Jotkut – myöntää leiman.
Kolmannet – vastaanottaa lähettilään.
- Tässä teille, lähettiläät. Lahjojen kanssa oleva toimitus.
- Minä haluan lahjojen kanssa olevan! Minäpäs! – Jonossa huudeltiin.
Lähettiläät puhuvat pitkään,ja valtaistuimella ehti jo vaihtua viisi ihmistä.
Vihdoinkin, Päälähettiläs sanoi:
- Antakaa minulle minulle lupa antaa teille tämä pieni lahja.
Mutta ennen kun lahja tuotiin…
- Sinun aikasi on loppunut! - huusi ministeri. - Lahja ei ole enään teille. Lähtekää, ja nopeasti!
- Ei ole reilua! Minä olen kestänyt pitkän puheen!
- Säännöt on sääntöjä!
Seuraava,eli se, joka sai lahjan, oli tosi iloinen. Mutta kun hän avasi laatikon, sieltä hyppäsi esiin puuma.
- Harvinainen eläin, muuten vain.
- Mihin minä tarvitsen puumaa?!
- Luulitko, että on helppoa olla kuningas? Ottakaa puuma ja häipykää!
Puumanhan hän otti.
Mutta lähettiläät silti pillastuivat, että heidän silmissään sirisee, he pamauttivat oven kiinni ja ajoivat pois.
Kuningas saapui vasta seuraavana päivänä iltaa kohden.
Ruskettuneena ja iloisena.
- Ei voi jättää päiväksikään omaa valtakuntaansa!
- Vaikeaahan se on, - kansa puheli. – Mitenköhän meidän kuningas pärjää?!
Vain yksi tulokas jäi tyytyväiseksi. Hänen kohdalleen osui päivällinen. Hän ei ollut koskaan maistanut niin hyviä vohveleita kerman kanssa.
Onko helppoa olla kuningas
(Kirjasta «Minä olen kuningas ja sinä olet kuningas»)
- Nyt riitti! – huusi kungas yhtenä aamuna. – Ongelmia, kysymyksiä. Ja minun pitää ratkoa ne. Ja samalla pitää miettiä, millaisia jälkiä jättää historiaan. Jos joku haluaa ohjata valtakuntaa, niin siitä vain!
Jono halukkaita muodostui hetkessä , se kulki kuninkaan linnasta kylän portille.
Ministeri, joka ei ehtinyt tulla jonoon, katseli nyt hajamielisesti kuningasta.
- Ajetaanko pois?
- Ei tarvitse! Annetaan kaikkien kokeilla valtaa!
- Kaikille kaksi minuuttia! – tiedoitti ministeri.
Jono alkoi kohista.
- Ensimmäinen, ole hyvä!
Kun ensimmäinen tulokas istahti valtaistuimelle, hänelle alkoi sadella kysymyksiä: rajat,naapurit, kylät.
- Mitä me teemme?
- Kuka? Missä?
- Päättäkää nopeasti.
- Ööööh…
- Sinun aikasi on loppunut! Seuraava!
- En ole vielä jättänyt jälkeä historiassa.
- Oma ongelmanne! Pitää olla nopea!
Kuninkaalliset pitivät yllä kuria.
- Jonoon, jonoon!
Jotkut ehtivät vain istua valtaistuimella.
Jotkut – myöntää leiman.
Kolmannet – vastaanottaa lähettilään.
- Tässä teille, lähettiläät. Lahjojen kanssa oleva toimitus.
- Minä haluan lahjojen kanssa olevan! Minäpäs! – Jonossa huudeltiin.
Lähettiläät puhuvat pitkään,ja valtaistuimella ehti jo vaihtua viisi ihmistä.
Vihdoinkin, Päälähettiläs sanoi:
- Antakaa minulle minulle lupa antaa teille tämä pieni lahja.
Mutta ennen kun lahja tuotiin…
- Sinun aikasi on loppunut! - huusi ministeri. - Lahja ei ole enään teille. Lähtekää, ja nopeasti!
- Ei ole reilua! Minä olen kestänyt pitkän puheen!
- Säännöt on sääntöjä!
Seuraava,eli se, joka sai lahjan, oli tosi iloinen. Mutta kun hän avasi laatikon, sieltä hyppäsi esiin puuma.
- Harvinainen eläin, muuten vain.
- Mihin minä tarvitsen puumaa?!
- Luulitko, että on helppoa olla kuningas? Ottakaa puuma ja häipykää!
Puumanhan hän otti.
Mutta lähettiläät silti pillastuivat, että heidän silmissään sirisee, he pamauttivat oven kiinni ja ajoivat pois.
Kuningas saapui vasta seuraavana päivänä iltaa kohden.
Ruskettuneena ja iloisena.
- Ei voi jättää päiväksikään omaa valtakuntaansa!
- Vaikeaahan se on, - kansa puheli. – Mitenköhän meidän kuningas pärjää?!
Vain yksi tulokas jäi tyytyväiseksi. Hänen kohdalleen osui päivällinen. Hän ei ollut koskaan maistanut niin hyviä vohveleita kerman kanssa.
